Joku vaihtaa a¶isin la¤hikauppojemme nimia¤, a¤idit synnytta¤va¤t lapsia joiden puhetta emme ymma¤rra¤, kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeilta
La¤hdinpa¤ vain katsomaan lujaa luontoani sakeaa vertani kauas ya¶taivaan taa meriin rannattomiin Aamua ta¤a¤lla¤ odotan kuun tomua satelee taivaalta
Ya¶n valossa taotaan aurinkoa toivosta uudesta na¤hda¤a¤n unta mahdottomasta tulevaisuudesta etta¤ ya¶n maisema ja tunnelma, joka on kuin Golgatalla
Sarvipa¤a¤lla¤ karvainen ha¤nta¤ roikkuu koipien va¤lissa¤ Vuoren mustan sisa¤ssa¤ se kulkee riivia¶ rinnan sisa¤ssa¤ Ja silla¤ on sisarensa Pa¤iva¤nsa
Puiden rankojen katveessa kulkee helvetin pitka¤, kapea tie suora tie, joka on keltaisten lehtien peitossa Sen varrella katselen lintuja jotka vieva¤
Kylma piiri, tunteeton keha, ruoho ei kasva, ei, mikaan ei ela. keskella piiria puhaltaa, tuuli jainen. Aikaansa piirissa etsii joukko tuhatpainen Ulkopuolella
Muutaman metrin syvyydessa¤ on aikaa miettia¤ mita¤ tuli sanottua, mita¤ tuli tehtya¤ kun ukosta puskee koiranputkea, kukkasia se lienee kauneinta, mita
Tyhman taulun isa ja aiti tahtovat varittaa, he maalaavat sinne ison aijan pamppu kadessaan, Ja se vartioi, Vartioi, Mua vartioi Nyt se aija istuu paani
Niitylla¤mme kukkivat ya¶n kukkaset pakkanen heiluttelee hentoja varsia Saattova¤ki kulkee hiljaa itkema¤tta¤, hymyilema¤tta¤ Saattova¤en jylhyys toivottaa
Sinun on valtakunta, voima ja kunnia Ia¤nkaikkisesti sinulla on valta Rakastan! Rakastan! Turha on takoa naista mieleista¤nsa¤ Unta ja hopeaa takoa
Ha¤ma¤ra¤, aamuinen kaupunki makaa kuin hirvia¶ hengeta¶n sen ylla¤ musta taivas raskas, a¤a¤reta¶n la¤hia¶t eiva¤t ole aikoihin auringossa kylpeneet
Ei pojasta polvi parane kuljen ka¶mpela¶in liikkein ta¤a¤lla¤ pohjoisen maan pa¤a¤lla¤ jossa sukupuu seisoo vahvana sen kuulen havisevan, varisevan ja
Ela¤ma¤nruoska piiskaa murheellista miesta¤ ma¤rka¤na¤ hiesta¤ kuljen matkaa jota ei takaisin tulla Maailma, saatana ei anna rauhaa korvissani pauhaa
Kiva sirkus on jalleen tullut kaupunkiin, Tuokaa lapsoset, tulkaa lapsoset, tulkaa Jatti-norsut tepastelee paalla lapsosten, Tulee muusia, verista mossoa
Kuun ympa¤rilla¤ on keha¤ ta¤ha¤n hallaya¶ha¶n loppuu kesa¤ kietoudun tiukasti vaatteiden sisa¤a¤n kun kylma¤ tuuli puhaltaa Mustan veden a¤a¤retta¶myys
Asuu lattialla tuhkaa, luita, halla. Valokuvia menneesta¤ pieleen menneesta¤. Parta taas ajamatta, hiukset on kampaamatta, ja kun ha¤ma¤rtyy, musta varjo
Kuun ja auringon va¤lissa¤ olento on, ka¤a¤rmeen kasvot ja rippeet enkelin. Seka¶ minusta ja¤ljella¤ ena¤a¤ on? Missa¤ olin ja missa¤ lentelin? Tuuli